Viikonloppu jälleen toisessa kodissa

Nopeasti meni aika viime postauksesta. Viikonlopulle kasaantui sillon paljon tekemistä
ja urheilua, ja siitä seurannut viikko oli lähes kiireenkeskus.
Muksukerho+koulu+urheilu = aika käy vähiin.
Mutta useimmiten kuitenkin kaikki se aika mitä temmeltää, tuo paljon palkintoja tullessaan.
Ajatukset on pitänyt vireellä myös mahdolliset ruoka-aineallergiat.
Se se vasta on outoa elämää henkilölle, joka ei ole koskaan ollut allerginen millekkään eikä pahemmin sairastellutkaa!
"sopiiko tämä vatsalle?" "onko tässä sitä tai tuossa tuota" .... ja niin edelleen.

Sain kuitenkin suhteellisen nopeasti ajan lääkäriin, jos sieltä saisi tarkempaa tietoa
mitä kummaa tämä on.
Ei kuitenkaan oteta ressiä!
Syö vähän ja kokeilee uusia makuja. Minulle se ainakin on helppoa,
sillä pidän erittäin paljon erilaisen ruuan tekemisestä tai lähinnä kokeilemisesta,
miten voin jonkun aineen korvata toisella, esimerkiksi.

Ei siitä kuitenkaan sen enempää. Tai en tiedä jos vaikka myöhemmin - alkaa tämä postailu muuttumaan ruokakertomuksiksi ja valokuvat sisältää ruokaa. Kuola poskella saatte lukea ;)
Tänään ruokalistalla on nakkikeittoa ja gluteeniton minisämpylä.
Toivottavasti tämä toisen kodin haltija syö antaumuksella pupeltaen hyvää ruokaa vatsansa pullolleen.

Siinä tulikin tämän viikonlopun ydin, elämän parhaus! 25o kilometrin päässä postiosoitteestani, lähellä merta, talvinen ja raikas ilma, rauha ja rakkain ihminen vierellä - voiko
muuta enään toivoa matkallaan, minne?

Kävimme eilen/tänään ajamassa huisia teitä pitkin metsiä - makkarakujia ja ties mitä muuta! Harmittaa jokseenkin, kun ei sattunut kamera olemaan mukana
(eihän se koskaan sillon kuin pitäisi..), vaikka oli pimeänaika (22:00-03:00 .....)
niin olisi voinut saada vaikka minkälaisia maalauksia kennolle.
Eikä nyt täysin pimeää tähän aikaan vuodesta ole, lumi antaa paljon valoa ja
keinovaloa on ympärillä aina jossain määrin, sekä salamalaitteet olemassa..
Valolla voi leikkiä ks. tilanteissa ainakin. 
Tekisi mieli sanoa "tyhmä minä". :D ehkä kantapään kautta ensi kertaan.
Tällekkään postaukselle ei tule kunnollista sanomaa postauksen aiheesta...

mutta mieleeni tuli kuitenkin yöllisellä reissulla, useastikkin, eräs kesälomareissu Suomessa. Kävelimme erittäin pitkän matkan, erittäin vaihtelevassa maastossa, jossa oli hyvin
pitkä suon ylitys. Aivan suora pitkospuupolku meni halki suuren suon. Siinä oli jotain....

Semmoinen, siitä se alkoi ja tuolla oli päätös, 
tuolla noin jossain.
Suosittelen käyntiä kyseisessä luonnonpuistossa.
(kysy jos kiinnostuit)













Se kierros sai päätöksen, mutta tämä matka jatkuu, minne?

"Voiko ihanampaa aamua..."

...tai kenties koko päivää ollakaan?

noh, tämä päivä kuitenkin alkoi ehkä paremmin kun hetkeen aikaan. :)
oli nukuttu yö takana päin, eikä herätessäkään tuntunut suuren suurta väsymystä.
Päivä on tänään ollut lyhyt opintojen kohdalta, sitten vain kaupungin kautta (salaperäisiä ostoksia tehden ensin) kotia.

Se mitä tähän ajattelin kirjoittaa, jäi itsellenikin loppujenlopuksi hieman auki :D mutta eihän se niin haittaa! Välillä
on mukavempi kun on hieman suunnittelematontakin materiaalia.

Viikonloppuna olisi sitten edessä kuntoilua sekä koulutöitä. Toivottavasti sää on kohdillaan, niin
kun uhkailevat, olisi ensitästä upeampaa lumihangessa ja metsikössä Repen kanssa peuhata ja seikkailla - lumikengät olisi metsässä poikaa!

hmmm..mitähän tämä on..

Luulisin, että yllä mainitaan jotain, mikä voisi viitata kuvaan. Saa nähdä miten käy.. 

Nyt se alkaa.

Tästä se sitten alkaa, ensimmäinen oma blogi. Hieman miettityttänyt, keksiikö
tänne tekstiä, vaikka se ei noin muuten ainakaan ole ongelma - tekstien luominen siis. :)

Mietin, pitäisikö tässä ensimmäisessä kertoa muutama sana suunnitelmistani
blogin sisäsällöstä vai muutama sana minusta, kirjoittajasta..

Aloitan nyt kuitenkin kertomalla, mitä olen blogille suunnitellut pääsääntöiseksi sisällöksi.
Se olisi valokuvat arjen tilanteista, kuvausreissuista, hupikuvauksista,
mitä kuvia nyt kennolle sattuupi räpsähtämään tallatessa pitkin teitä päättymättömiä.
Tämä ei kuitenkaan ole mikään kuvagalleria, joten tulee sillon tällön
joitakin otoksia joissa pieni kertomus kuvasta.

Sitten jos vielä itsestään kertoisi, olen ensinnäkin kulkenut kamera kourassa
jo muutaman vuoden, mutta kuvia on kuitenkin hyvin kiinnostuneena kertynyt
äärimmäisen vähän. Kennolle piirtyy paljon luontokuvia,
sillä pidän erityisesti myös liikunnasta - metsissä kulkemisista ja luonnosta.
Se rauha ja "luonnon eri materiaalit" kiehtovat minua. Mukanani kulkee
myös hyvin usein iso, musta ja vekkuli Repe-koira.
Tämä otus on kulkenut kanssani jo kolme vuotta. Talomme karvat eivät tähän
kuitenkaan jää. Koko elämän olen tottunut siihen että talossa on kissa ja näin on myös
nytkin. Pieni alle vuodenikäinen Monni-kissa, joka on hyvin innokas leikkimään
Repe-"veljen" kanssa.
Hiljentyneenä harrastuksena harrastan myös jousiammuntaa.
Tämä upea laji on jääny lähinnä ajanpuutteen vuoksi, mutta ehkä te vielä joskus
voitte nähdä kun nuoli laukeaa ja lentää kauniissa kaaressa Olympialaisissa. ;)
Noh.. mutta jos tältäkertaa haaveet jätettäisiin sikseen ja jatketaan asiaan.

Tässä vekkuli Repe

 

ja tässä pieni Monni.

Eläimelliset lopetukset matkalla, minne.