Elokuu ja sadonkorjuu

Näin on elokuu alkanut ja vauhdilla alkanutkin. 

Täällä hämeen perukoilla tällä kertaa. Aurinkoiset ja lämpöiset päivät ovat hellineet meitä, kun viikonloppu taas koleammaksi vaihtuu. 

On ollut mukava aamuauringossa poimia mustia, vaaleita sekä punaisia marjoja, hiukan karviaisia, kirsikoita sekä omenoitakin.

Pensaita ei täällä uudella tontilla ole paljoa, mutta sen verran että saa sopivat määrät talveksi herkkuja pakkaseen ja komeroihin.

Odotan jo niitä iltoja kun kolealla säällä saa ottaa kuuman kupin marjamehua tai paistaa plättyjä ja laittaa omaa hilloa päälle. ^^

Kävin eilen pyörälenkillä, oli mukava kurvailla ilta-auringossa ja katsella  tyyntä vesistöä. Miksen useimmin tee tuollaista?

Kotiin päästyäni join lasin juuri valmistunutta kirsikkamehua. Mmmm.

  Ehksyin pyöräreissulla leffavuokraamoon ja matkaani tarttui 
  3 leffaa kynpillä. Tiedossa siis elokuvailta omassa seurassa.

Tänään, hiukan väsyneenä, mutta 'oikealla jalalla nousseena', 

kävin moikkaamassa rojektiani. 

Voi tuota, miten nopeasti tuokin olisi valmis, mutta ei saa aikaseksi niin ei saa.

(Tunturi Break)

Ja näin taas päivä jatkuu, kohti tuntematonta.

Viimeinen heinäkuuta - pian ensimmäinen elokuuta, kesän viimeinen kuukausi. On ennenustettu lämmintä kesän lopetusta ja se tietää hikisiä loman loppupäiviä ja hikisiä koulupäiviä.
Mitä jos keräisin jotain kesän tapahtumia,saavutuksia, tekemisiä tähän. Kesä on ollut hieno, erilainen, kauhistuttava, sumuinen ja erittäin valoisa yhtäaikaa.

28.5 loma alkoi (kokonaan uudessa kaupungissa, hämeen sydämessä)

2.6 - 6.6 lähtö kaakonkulmalle + terassikausi + peli-ilta, kaikkea mukavaa

18.-19.6 päivystyspäiviä

20.-27.6 jälleen paluu toiseen kotiin, juhannusta odottamaan/viettämään eritavalla kuin

koskaan. KIITOS!

25.6 elämä on arvaamatonta.... R.I.P ♥

 27.6 ---> hengailua kotosalla, sumua, mökkeilyä, kyyneliä, hymyä, kauneutta, vihaa, surua, ymmärtämättömyyttä, apua

2.7. kauan kaivattu hieroja

4.-11.7 lähtö jälleen kaakonkulmalle. "lomailua", hengailua, radan rakentelua = hikeä ja paahdetta. Hienoa!

11.7 --> pitkä aika hämylinnassa, aikaan sisältyi sumua,utua,hymyä,iloa,marjaretkiä, aurinkopäiviä, 

ystävyyttä, mopediremonttia, odotusta.

24.-1.8. jälleen aika rakkaan kanssa. oleskelua, iloa, rakkautta, PUFF~ kiven häätö, Meripäiviä, perussettiä.

29.7 Vuosipäivä ♥ onnea myö.

Vielä muutama päivä lomaa jäljellä. Aijon tehdä jotain minkä muistaa, jotain joka piristää, jotain josta voisi olla hyötyä. (mennyttä kuukautta en ilman kalenteria, kirjoituksia voisi muistaa, tulevat kuukaudet haluan.)

Alkaa raskas lukuvuosi ja haluan olla myös valmis siihen.

Huomasin tuossa jälleen, että tämänkin blogin tarkoitus hieman muuttunut. Missä kuvat, missä?!
Sorry.. ei ne kokonaan ole unholaan jäänyt, pidetään ne vaikka pienoisina yllätyksinä. :)

Matka kohti tuntematonta.

Uskotteko jos kerron, että Juhannus-viikonloppu oli yhtäaikaa parhain ja kauhein elämässäni?

Olimme saaressa Suomenlahden itäpuolella, pienellä porukalla: sää suosi meitä, seura oli kohdillaan - pienien (sää&tunne) myrskyjen jälkeen. Mikä mukavempaa kuin olla tai tehdä juuri sitä mitä sattui jaksamaan? Mikä parasta kuin iloinen, myönteinen ja positiivinen seura? Mikä parempaa kuin hyvä ruoka? Mikä upeinta kuin rakkaimpansa seura?
Tuli tutustuttua monenlaiseen ihmiseen ja moneen uuteen kasvoon, nähtyä juhannusperinteitä: niin saaren omia kuin ikiaikaisiakin. Saunoimme urakalla kolmena päivänä perätysten, mm. Ei kuitenkaan sauna kokkona.
Söimme hyvin lihaa&kalaa ja perinteitä kunnioittaen varhaisperunoita. (juomia oli kullakin omansa, herkkunsa.)
Tuli yksinkertasesti oltua sellaisten ihmisten seurassa joiden kanssa viihtyi ja osasi olla täysin se minä, joka oikeasti olen. Olen toisinaan hyvin sanaton koko tuosta ajasta. Pitäisikö kiitoksen sanaa levittää jollekin?


Mutta.. ei se elämä aina niin kirjoihin kirjoitettua ole. Tapahtuu yhtä sun toista yllättävää, täysin arvaamatonta ja tiedostamatonta, uskomatonta. Yksi puhelinsoitto ja tuntui, että jalat lähteepi alta.
Onneksi sinä Rakas, olit vieressäni. (toivon sinua myös jatkossa vierelleni. sisimmässäni lähetän sinulle jatkusvasti kiitos -viestiä)

Nuoren ihmisen, hyvin läheisen ystävän&sukulaisen menetys on kauheaa, samalla tavalla kun kenen tahanta muun menehtyminen. Tuntuu vain kun se tapahtui yht'yllättäin, varottamatta, että sitä ei voisi uskoa ja mieli tahtoisi paeta. Asiaa ei voi käsittää!
Toivon, että se oli todella niin kivuton ja tuskaton hetki kun todisteet antaa vihjettä - luotame kun pois lähdit.

Muille osallisille, lonkkaantuneille, toivon suuresti jaksamista, voimia ja toivoa paranemiseen.
Kumpa asioita voisi joskus tehdä toisin, tässä olisi yksi sellainen hetki. Voisi hiukan peruuttaa ja muuttaa kappeleiden kulkusuuntia..
Mutta niin kun toiset puhuvat, ehkä kaikella on tarkoituksena?

"Hän lähti, mutt' on vielä lähellämme,

tuhansien sitein meihin liittyen,

ja kotihin, ja liki sydäntämme

jäi kaiku askelten rakkaitten."

K♥

Kesää kuljetaan

Pian on vuosi puolessa välissä, Juhannus koittaa ja päivät alkavat lyhentyä.
Upea kesäaika on vienyt ajantajun täysin mennessään ja monet kerrat päivässä herää ajatus "mikäs päivä tänään onkaan".

Aika on tosiaan hurahtanut postailujenkin puolessa. Yli kuukausi siitä kun viimeksi olen mitään kertonnu, vaikka tuntuu että se olisi tapahtunut eilen. Hurjaa.
Monet varmasti miettivät tulevaa viikonloppua, tulevia lomia, suunnitelmia kesälle; missä mennään ja ollaan. Minä en sellaistesta oikein mitään tiedä.
En osaa sanoa mitään, mitä kesällä suunnitellusti tekisin (muutamaa työjuttua lukuunottamatta). Olen siellä minne halu minut vie. :) saa soittaa ja kirjoittaa, josko voisi nähdä, sitä teen myös itse.

Pian alkava lukukausi tuleekin olemaan rankimmasta rankin ja yritän nyt parhaani mukaan kerätä jokaisen energia hipun tulevaa varten. Olen myös jännittynyt ja pelonsekainen osin tulevasta. Mutta eikö pieni jännitys pidä vain skarppina oikean tilaisuuden tullen?

Tulevaa ennen kuitenkin aijon ottaa rennosti ja tosiaan energialaukkuja ladata. Kerään kukkia tuomaan kauneutta, pysyn sosiaalisena ja kunnostan suhteita, sekä pidät kotini puhtaana ja mieleni virkeänä. Ei kai sitä muuta tarvitse. Ja jos en jotain jaksa, voin istua sohvalle tai nurmikolle, ottaa hyvän kirjan tai musiikkia ja painua maailmoihini. Josko sitä sitten vaikka hetken päästä tai vaikka huomispäivänä jaksaisi. :)

Pian herätän Jonpen, jos se jaksaisi nousta, jotta voisimme lähteä saarta kohti. Aurinkoinen ja hieno päivä tuloillaan.
Harmi kun tuo nukkumatti tämänkin viikon katselee unia kun aurinko paistaisi. Toivotaan että ensiviikko on yhtä valoisa, näkisi hänkin välillä aurinkoiset säät. :)

"Silmät kiinni

hiljaa kiikun,

ajatuksissani luoksesi

sinne liikun." 

When I close my eyes I see you, when I open my eyes I miss you

14.5 sellainen normaali päivä.

                     Love is, taking one day at a time

                     Tuleva kesä,

se on Rakkauden,

Meidän kesä.

Tunnen sen..

ajattellessani sinua

iltaisin kun unta odotan,

aamuisin kun silmistäni hiekkaa hieron.

Ajatellesani sinua joka hetki,

näkiessäni sinut joka paikassa

vaikka kaukana oletkin.

Odottaessani sinua,

mutta tyydyn kohtalooni,

kun nyt ei nähtykään.

Silti tunnen sen.

                           

Aamuaurinko,

-lehti ja -kahvi.

vain rakkaani,

sinä puutut.

                     

                      Rakastan sinua Joni,

tunnen vetoa sinuun

aina vain,

enemmän ja enemmän.

Uskon siihen koko sydämestäni,

tahdon tämän olevan..

                      ikuista.

                         

Tälläkin hetkellä,

sinusta haaveilen.

Pysähtyessäni hetkeksi miettimään,

mieleeni tulee vain hetket

jolloin olen lähelläsi saanut olla.

Tulevasta jo haaveillen,

siitä hetkestä,

kun kävelen kohti sinua,

olet todellisena edessäni.

Tahtoisin suukon suullesi

moiskauttaa.

Tahtoisin syvään halaukseen

sinut ottaa.

Huhtikuuta ja ihanaa kuuta.

Hyvää Kevättä kaikille.
Löysin vuorokaudesta lisätunteja ja käytin ne pyöräillen ja tassutellen ympäriinsä uudessa kotikaupungissani. Joku jo ehkä linnasta sen arvaa. Hieno kaupunki!
Lisätunnit siis otat useamminkin vastaan, jotta olisi aikaa
katsella ympärillekin.

Kesää kohti kuitenkin ja kesällä voisi aikaa olla, toivottavasti myös seuraa.

Keväthymyjä ja lämmön haleja!

<teknisyys ei vieläkään ole tullut mukaan, anteeksi. ehkä jonain päivänä opin 
kuvaajaksi.

Kevät on täällä!

Aikaa on taas kulunut hirveästi. Kuukausi on vaihtunut seuraavaan, työharjottelu on loppunut, muutto on lähempänä kun uskoisikaan, pian vuosikin on kulut hyvän alkamisesta.

Tosiaan, opintoihin liittyen tuo työharjottelu oli ja meni. Aika kului kuin syötävä, joka hetki tuli uutta ja ihmeellistä. Vaikka en pitkää aikaa niiden lasten kanssa ollut tai siinä talossa yleensä, huomasin kehitystä lapsissa, joissain jopa paljouden verran. Harjoittelu antoi paljon uusia ajatuksia ja jätti kyllä vähintäänkin positiivisen muiston, jos ei muuta.

Pian on aika kaupungin vaihdon, ja se minua jo hiukan kutkuttaa....pysyn kuitenkin normaaliin tapaani hyvin neutraalina ja pyrin kulkemaan päivän kerrallaan, turhaan hötkyämättä. Yhdessä päivässäkin kun on paljon elettävää ja hötkyiltävää. Esimerkiksi koulu/työ vie hyyyvin paljon, samoin kotityö ja uniaika, oma hyvinvointi - asiat jotka kuuluu jokapäiväiseen olemiseen.
En kuitenkaan aivan allekirjoita edella mainittua hötkyilölemättömyyttä, vaikka haluaisin, sillä olen mailman huonoimpia elämään ressailematta ja miettimättä tulevaa suunnitelmien kera. Kirjoitan kyllä kohdan missä puhutaan 110% pyrkimyksestä siihen.

Se mistä otsikko ja ilo juontaa juurensa tähänkin postaukseen, tulee täysin tästä päivästä ja tämän päivän tapahtumista.
Aamulla starttaa auto kohti pääkaupunkia ja Allrightin avajaisia, vilkkuostokset jatkuivat eilisen epäonnen myötä. Tänään se kuitenkin onnistu ja kauniit välkyttimet sai omistajan ja lähdimme kohti kotia (hieman tietenkin kierrellen ja kaarrellen muita pikkuostoksia tehden ja kevätauringosta nauttien). Asentaessa tuli sitten tietenkin väläys siitä mikä se mystinen unohtunut asia oli: relehän se unohtui ostaa. VOEI ** teki mieli sanoa. Arkeenko tässä on odotettava? No ei suinkaan kun isäni nerona otti tietokoneen eteensä ja näpytteli hetken, kertoi että Motonetistähän sellainen haetaan. Hop autoon ja hakemaan -> takaisin kotiin ja vilkut välkkyivät kun aina olisivatkin, kaunis räpse vain kävi.
Päivä pelastettu!
Kasailtiinpa sitten pyörä kasaan ja kaivelin varusteen päälle (mahtava tunne mahtavissa vaatteissa) ja lähdin.

Mittari se näytti ..289 ja bensa punaisella, mutta kotiin tullessa se olikin sitten lähes sata kilometriä vanhempi mittari ja tankkikaan ei ollut tyhjä - sikiääkö bensa ajaessa?
Kyllä sen huomaa nyt, että ajettu on. Meinaa hieman kädet olla väsyneet ja kroppa suorana. Kaipasinkin tätä tunnetta..
Sai tämän päivän ajona kyllä tangosta puristaa ja valppaana olla. Tuuli se vain pyöritti ja puhalsi niin, että kiviä sai melkein taskuun laittaa. Aurinkokin helli silmiä mukavasi, mutta valittaa en rupea. Kevätaurinko saa häikästä niin paljon kun haluaa!

Nyt toivotukset hyvään kevääseen!

Kaekenlaista

Kevät lähestyy ja kuukausissa mennään jo kolmannessa, sekin jo lähes puolessa välissä.

Kaksi viikkoa työharjoittelua takana ja hurjaa on ollut! Kaikkea uutta oppia ja tekemistä. :)
Kotikontuilla myös kaikenlaista menossa:
"mökkimme" on ollut myynnissä ja nyt se sitten on mennyt, mutta emme me kuusen alle jääneet
vaan vaihdamme kaupunkia noin kolmisenkymmentä kilometria pohjoisempaan.
Kaunis, vesistöinen ja luonnonläheinen kaupunki - olen iloinen että pääsen kyläpahasesta pois,
jossa olen pienen elämäni viettäny. (sori, ei vain ollut minua varten se kaupunki)

Kamera on ollu käytössä lähinnä talokuvauksissa ja kissan seuraamisessa. Kuitenkaan tähän postiin ei nyt kuvaa tule, kun kamera on eri osoitteessa kun minä ja uusimmat kuvat odottavat muistikortilla siirtoa koneelle.
On hassua tuollasella kameralla kuvailla, mutta en minä vieläkään ole mieltäni muuttanut. Kun köyhtyminen lakkaa, ostan sellaisen kameran että oksat pois.

Tämä viikonloppu on täällä toisessa kotona taasen vierähtäny, tavanomaisissa merkeissä. Kotosalla
oloa ja rauhottumista. Arki kun taas laitetaan päälle, on aikaa touhuta ja möyrytä.
Tekemistä kun riittää: työt, kotityöt, muuttotyöt, työtä ja työtä. Tärkeimpänä tietenkin mökkihöperötyöt - että mitähän sitä valmistaisi ruuaksi, siivousta ja järkkäilyä. :P

Eipä sitä sen kummempaa. Toivotaan että tuolla toisella puolen maailmaakin kaikenlaiset
katastrofit loppuisi ja pääsi aloittamaan jälleenrakennukset - tai mitä aloittavatkin.

Kaikkea mainiota, hymy huulessa eteen päin. 

Sunnuntaiseikkailua

Tuli tänäänkin lähdettyä kävelylle, tosin vain koira oli vaihdettu kameraan. :) jokunen sata räpsyä tulikin kortille.

Lähinnä kyllä tuli ihasteltua aurinkoa ja valon määrää. Lämpötilakin laski nollaan ja aurinko lämmitti nenän päätä niin ettei ollenkaan tullut kylmä, vaikka tuulenvire välillä pyöritteli.
Tämä viikonloppu on kyllä kaivannut todella paljon ulkoilua, on niin jännittynyt olo tulevasta..pitäisi varmaan "relaa" enemmän.

Asiaan kuitenkin. :) Kuvat ei ole teknisesti hienouksia, ei taidetta, vain piirtoja kennolle.
Tosin itseäni jokaisessa kuvassa mielyttää se jokin, jonka takia niitä voisi jonain kuvataiteena pitää..

alkumatkaa peltojen keskellä.

KEVÄT, se todella on tulossa!

lumipenkkakuvaa. kävi välillä tie kapeaksi

sitten kotopuoleen, auringonlaskun saattelemana.

noh..tästä en osaa sanoa mitään. likaista lunta kera valotulvan.

vielä vähän pääsee hangen yläpuolelle.

siinä sitä nyt olisi. sanokaa jos on sanottavaa. kaikki otetaan vastaan.

Aikaista aamua.

Mikäpä mukavempaa kuin herätä ajoissa, ilman minkäänlaista hoppua ja kiirettä
yhtään minnekkään. :)

Loma on piakkoin ohi ja arki alkaa, jännittävissä merkeissä.
Odotan jo toisinaan sitäkin. Monesti, kun tuppaa loma-aika menemään liian laiskoissa
merkeissä ja jahkailtua turhaan sitä mitä tekisi. Sekä muuttoa, opintoja, urheilua, kaikkea. Pelkkää pohdistekelua ja kotokulmilla kun on, niin tulee taloa pidettyä pystyssä ja mökehöperöidyttyä 110%. :p
Hyvä puoli lomissa on kuitenkin se, että pääsee toiseen kotiin pidemmiksi ajoiksi. -parhautta-

kamerafoto

Otin hieman kuvaa ja niinkun varmaan voi arvella, kaikkea kokeilen ja säädän ja viritän.
Paketti oli sitten hollilla ja *klik*.
Tuli mielestäni aika veikeä foto, vaikka tuolla on tuo salamaheijastuma ja kuvakin on jpg muotoinen (niinkun muutkin esille tulleet), niin joku mielyttää silmääni eikä tuo salamaheijaste välttämättä olekkaan enään häiriö.

Tämän hetken suurimpana tavoitteena on ottaa raw-kuvamuoto käyttöön ja aloittaa kuvien pieni hienosäätäminen.
Se tulee olemaan kohdallani mutkaisaa, sillä on niin harvassa elle kadoksissa kokonaan suomenkieliset (hyvät) muokkausohjelmat ja oman kielipääni kanssa ohjelman käyttäminen enklanniksi tulee olemaan kinkkistä.
MUTTA, mitä minä viime postauksessa kirjoitinkaan...
mistä kohti se aita ylitetäänkään? Eli luovuta en.
Mennään sitten hammastapurren jossei muuten.

kuvaustöihin mars.. ->

Kameraa (ja mökkihöperöintiä)

Nyt se on sitten täällä, canon g12 . :)
Odottavan aika, se se aina on niin pitkä... eilen, kun viesti sitten tuli "pakettisi on noudettavissa", oli riemun määrä suunnaton ja housuissa oli lähes mahdoton pysyä. :D
-> nouto, takasin kotia, akku latinkii jajaja.

Ilta sitten menikin räpläillessä ja testaillessa.
Positiivinen mieli säilyi ja pysyy edelleen. Vaikka kamera on niin erilainen, kun mihin on koskaan tottunut,
en vaivu epätoivoon vaan teen ja yritän, kokeilen ja sovellan.
En tykkää mennä sieltä mistä aita on matalin. ;)

Olen myös kotiutunut hiihtolomalomalta toisesta kotoo, ja olen täällä kotonakotona mökkihöperöiny taasen urakalla.
Ruoka ja siivoamista, koiran ulkoilutusta ja harjausta, kissan kans leikkejä, talon lämmitystä -lista jatkuu- ...
Tein eilen mm. kaurakeksejä, pienillä omilla sovelluksilla. (hiutaleina ei ollut pelkästään kauraryynit vaan ruishiutaleita että vekkuli-neljän viljan hiutaleita ja perus kauraryynitkin olivat puhdasta kauraa.)
Oli muuten kauniin näkösiä ja hyvän makusia. :)
Päivälliseksi tein sitten jauheliha-perunaviipalelaatikkoa salaatin kera, ja se(kin) oli nannaa! ..vaikka itte sanonkin.

Tämän päivän aloitin pienellä suursiivouksella: matot ulos ja imuroiti+moppaus, vessojen pesu, keittiöpintojen kiillotus yms.
Sitten kuvailua ja räpläilyä, kuvailua ja räpläilyä. x10

Kaikki on melkee tullu koekuvattua. "miltähän toi näyttäs kennolla" "otetaas tostakin räpsy". Eläimet
ovat myös olleet uhreina monesti. :D
Kokkailin myös hiukan tänään....en niin hyvällä menestyksellä kuitenkaan.
Tuulihatuista ei tullut mitään! Miksköhän ne ei noussu.... päivän kysymys.

Tässä on lopuksi sitten pien otos.
Tuo koristemalja on aika sopimaton tuonne taakse ja monta muutakin virhettäerhettä kuvasta löytyy, mutta yritetään selvitä.

aurinkoa odotellessa hieman kynttilä-kuvaa.

Kameran odottelua ja lomailua.

Puhuin viime postissa kameran menneen kaupaksi ja toivon budjetin kasaan saamista, jotta uuden saisi käsiin.
Nyt sitten, yllättävän nopeastikkin, sain tarvittavan määrän kasaan ja kamera lähti tilaukseen. :)
Hieman -vähänihan- sormet täällä syyhyää päästä räpläilee ja tsekkailee uutta matkakaveria.
Tässä onkin loma aikaa viikon verran, toivon että tulee ajallaan, niin on aikaa rauhassa tutustua.

semmoinen näppärä G12 :)

Kylmää kyllä pukannut tänne suomen maahan, mutta nyt näyttäisi siltä että lauhtuminen alkaisi. Toivottavasti lauhtuminen ei vie aurinkoa mennessään, on ollut niin hymyä viikot kun aurinko
ihan täysiä paistanut.
Kävin tänään nuhanenänä kaupassa kävellen - max 1km - ja voi että sitä ilon määrää!
Vaikka pakkasta oli n. -15, mutta se auringonpaiste ja -lämpö sai kyllä valtoisan tunteen. Myös
oli hyvä olla kun henki kulki, jokainen rööri kun tässä ollut tukossa parin päivän ajan, eikä öistä ole
tullut oikein mitään.

Pian alan tekemään rakkaimmalle ruokaa - pitsaa - ja hemmottelemaan hänet piloille, väsyneen immeisen. Toivon että onnistun. :)
Ruoka-asiasta puheenollen, minustakin tullut joku kotihöperö. Vaikka aina olen tykännyt pitää
kodin kunnossa ja tehdä ruokaakin, niin nyt on kyllä joku kumma veto ks. hommaan. Hhe.

Varokaa vain, mökkihöperö iskee aikaisemmin kun uskottekaan. ;)

Palataan matkaan myöhemmin, toivottavasti kuvien kera!

Täällä taas, bloggerissa että toisessa kotona.

Aika se vain juoksee minkä viisareiltaan kerkiää.
Ei ihan ollut tarkoitus näin pitkää väliä pitää postauksessa, mutta syystä että toisesta aika
on jonnekkin kadonnut...
Tästä viikonlopusta alkaa myös jännittävä ja kiireinen kevät. Nimittäin on aika lähteä ensimmäiseen
työssäoppimiseen ja se tuottaa tehtävää ja jännittävää mieltä itselle. Tulen ks. ajasta varmasti tänne sanalla tai parilla mainitsemaan, postejen yhteydessä.
En kuitenkaan käännä tätä mitenkään työ/opintoblogiksi, en vahingossakaan, sillä matkani on kuitenkin pohjimmillaan jotain muuta, vaikka siihen osaltaan työ- ja opintosuoritukseni vaikuttavat - minne suuntaan mennään jne. Kyllähän työ tiedätte. :)

Tarkoitukseni oli tulla hehkuttamaan tätä valtaisan upeaa aurinkoisten pakkaspäivien jaksoa! Miten se tekeekään niin suuren vaikutuksen ihmisen pieneen mieleen ja kuinka tekee mieli kaikki talveksi kätköön laitetut vempeleet kaivaa esiin? Mahtavaa!

Tälle tekstille en nyt saa mitään kuvaa - aiheeseen liittyvää tai liittymätöntä. Sillä kamerani on ollut myynnissä (ja nyt kaupaksi itseassa menikin) ja olen hommaamassa uutta, niin kuvaukset on nyt jäänyt.
Toivotaan kuitenkin että mahdollisimman pian on budjetti kunnossa sekä uusi kenno jonne kuvia piirtää.

Kevättä kohden juoksua,

kahtoillaan!

Viikonloppu jälleen toisessa kodissa

Nopeasti meni aika viime postauksesta. Viikonlopulle kasaantui sillon paljon tekemistä
ja urheilua, ja siitä seurannut viikko oli lähes kiireenkeskus.
Muksukerho+koulu+urheilu = aika käy vähiin.
Mutta useimmiten kuitenkin kaikki se aika mitä temmeltää, tuo paljon palkintoja tullessaan.
Ajatukset on pitänyt vireellä myös mahdolliset ruoka-aineallergiat.
Se se vasta on outoa elämää henkilölle, joka ei ole koskaan ollut allerginen millekkään eikä pahemmin sairastellutkaa!
"sopiiko tämä vatsalle?" "onko tässä sitä tai tuossa tuota" .... ja niin edelleen.

Sain kuitenkin suhteellisen nopeasti ajan lääkäriin, jos sieltä saisi tarkempaa tietoa
mitä kummaa tämä on.
Ei kuitenkaan oteta ressiä!
Syö vähän ja kokeilee uusia makuja. Minulle se ainakin on helppoa,
sillä pidän erittäin paljon erilaisen ruuan tekemisestä tai lähinnä kokeilemisesta,
miten voin jonkun aineen korvata toisella, esimerkiksi.

Ei siitä kuitenkaan sen enempää. Tai en tiedä jos vaikka myöhemmin - alkaa tämä postailu muuttumaan ruokakertomuksiksi ja valokuvat sisältää ruokaa. Kuola poskella saatte lukea ;)
Tänään ruokalistalla on nakkikeittoa ja gluteeniton minisämpylä.
Toivottavasti tämä toisen kodin haltija syö antaumuksella pupeltaen hyvää ruokaa vatsansa pullolleen.

Siinä tulikin tämän viikonlopun ydin, elämän parhaus! 25o kilometrin päässä postiosoitteestani, lähellä merta, talvinen ja raikas ilma, rauha ja rakkain ihminen vierellä - voiko
muuta enään toivoa matkallaan, minne?

Kävimme eilen/tänään ajamassa huisia teitä pitkin metsiä - makkarakujia ja ties mitä muuta! Harmittaa jokseenkin, kun ei sattunut kamera olemaan mukana
(eihän se koskaan sillon kuin pitäisi..), vaikka oli pimeänaika (22:00-03:00 .....)
niin olisi voinut saada vaikka minkälaisia maalauksia kennolle.
Eikä nyt täysin pimeää tähän aikaan vuodesta ole, lumi antaa paljon valoa ja
keinovaloa on ympärillä aina jossain määrin, sekä salamalaitteet olemassa..
Valolla voi leikkiä ks. tilanteissa ainakin. 
Tekisi mieli sanoa "tyhmä minä". :D ehkä kantapään kautta ensi kertaan.
Tällekkään postaukselle ei tule kunnollista sanomaa postauksen aiheesta...

mutta mieleeni tuli kuitenkin yöllisellä reissulla, useastikkin, eräs kesälomareissu Suomessa. Kävelimme erittäin pitkän matkan, erittäin vaihtelevassa maastossa, jossa oli hyvin
pitkä suon ylitys. Aivan suora pitkospuupolku meni halki suuren suon. Siinä oli jotain....

Semmoinen, siitä se alkoi ja tuolla oli päätös, 
tuolla noin jossain.
Suosittelen käyntiä kyseisessä luonnonpuistossa.
(kysy jos kiinnostuit)













Se kierros sai päätöksen, mutta tämä matka jatkuu, minne?

"Voiko ihanampaa aamua..."

...tai kenties koko päivää ollakaan?

noh, tämä päivä kuitenkin alkoi ehkä paremmin kun hetkeen aikaan. :)
oli nukuttu yö takana päin, eikä herätessäkään tuntunut suuren suurta väsymystä.
Päivä on tänään ollut lyhyt opintojen kohdalta, sitten vain kaupungin kautta (salaperäisiä ostoksia tehden ensin) kotia.

Se mitä tähän ajattelin kirjoittaa, jäi itsellenikin loppujenlopuksi hieman auki :D mutta eihän se niin haittaa! Välillä
on mukavempi kun on hieman suunnittelematontakin materiaalia.

Viikonloppuna olisi sitten edessä kuntoilua sekä koulutöitä. Toivottavasti sää on kohdillaan, niin
kun uhkailevat, olisi ensitästä upeampaa lumihangessa ja metsikössä Repen kanssa peuhata ja seikkailla - lumikengät olisi metsässä poikaa!

hmmm..mitähän tämä on..

Luulisin, että yllä mainitaan jotain, mikä voisi viitata kuvaan. Saa nähdä miten käy.. 

Nyt se alkaa.

Tästä se sitten alkaa, ensimmäinen oma blogi. Hieman miettityttänyt, keksiikö
tänne tekstiä, vaikka se ei noin muuten ainakaan ole ongelma - tekstien luominen siis. :)

Mietin, pitäisikö tässä ensimmäisessä kertoa muutama sana suunnitelmistani
blogin sisäsällöstä vai muutama sana minusta, kirjoittajasta..

Aloitan nyt kuitenkin kertomalla, mitä olen blogille suunnitellut pääsääntöiseksi sisällöksi.
Se olisi valokuvat arjen tilanteista, kuvausreissuista, hupikuvauksista,
mitä kuvia nyt kennolle sattuupi räpsähtämään tallatessa pitkin teitä päättymättömiä.
Tämä ei kuitenkaan ole mikään kuvagalleria, joten tulee sillon tällön
joitakin otoksia joissa pieni kertomus kuvasta.

Sitten jos vielä itsestään kertoisi, olen ensinnäkin kulkenut kamera kourassa
jo muutaman vuoden, mutta kuvia on kuitenkin hyvin kiinnostuneena kertynyt
äärimmäisen vähän. Kennolle piirtyy paljon luontokuvia,
sillä pidän erityisesti myös liikunnasta - metsissä kulkemisista ja luonnosta.
Se rauha ja "luonnon eri materiaalit" kiehtovat minua. Mukanani kulkee
myös hyvin usein iso, musta ja vekkuli Repe-koira.
Tämä otus on kulkenut kanssani jo kolme vuotta. Talomme karvat eivät tähän
kuitenkaan jää. Koko elämän olen tottunut siihen että talossa on kissa ja näin on myös
nytkin. Pieni alle vuodenikäinen Monni-kissa, joka on hyvin innokas leikkimään
Repe-"veljen" kanssa.
Hiljentyneenä harrastuksena harrastan myös jousiammuntaa.
Tämä upea laji on jääny lähinnä ajanpuutteen vuoksi, mutta ehkä te vielä joskus
voitte nähdä kun nuoli laukeaa ja lentää kauniissa kaaressa Olympialaisissa. ;)
Noh.. mutta jos tältäkertaa haaveet jätettäisiin sikseen ja jatketaan asiaan.

Tässä vekkuli Repe

 

ja tässä pieni Monni.

Eläimelliset lopetukset matkalla, minne.