Elokuu ja sadonkorjuu

Näin on elokuu alkanut ja vauhdilla alkanutkin. 

Täällä hämeen perukoilla tällä kertaa. Aurinkoiset ja lämpöiset päivät ovat hellineet meitä, kun viikonloppu taas koleammaksi vaihtuu. 

On ollut mukava aamuauringossa poimia mustia, vaaleita sekä punaisia marjoja, hiukan karviaisia, kirsikoita sekä omenoitakin.

Pensaita ei täällä uudella tontilla ole paljoa, mutta sen verran että saa sopivat määrät talveksi herkkuja pakkaseen ja komeroihin.

Odotan jo niitä iltoja kun kolealla säällä saa ottaa kuuman kupin marjamehua tai paistaa plättyjä ja laittaa omaa hilloa päälle. ^^

Kävin eilen pyörälenkillä, oli mukava kurvailla ilta-auringossa ja katsella  tyyntä vesistöä. Miksen useimmin tee tuollaista?

Kotiin päästyäni join lasin juuri valmistunutta kirsikkamehua. Mmmm.

  Ehksyin pyöräreissulla leffavuokraamoon ja matkaani tarttui 
  3 leffaa kynpillä. Tiedossa siis elokuvailta omassa seurassa.

Tänään, hiukan väsyneenä, mutta 'oikealla jalalla nousseena', 

kävin moikkaamassa rojektiani. 

Voi tuota, miten nopeasti tuokin olisi valmis, mutta ei saa aikaseksi niin ei saa.

(Tunturi Break)

Ja näin taas päivä jatkuu, kohti tuntematonta.

Viimeinen heinäkuuta - pian ensimmäinen elokuuta, kesän viimeinen kuukausi. On ennenustettu lämmintä kesän lopetusta ja se tietää hikisiä loman loppupäiviä ja hikisiä koulupäiviä.
Mitä jos keräisin jotain kesän tapahtumia,saavutuksia, tekemisiä tähän. Kesä on ollut hieno, erilainen, kauhistuttava, sumuinen ja erittäin valoisa yhtäaikaa.

28.5 loma alkoi (kokonaan uudessa kaupungissa, hämeen sydämessä)

2.6 - 6.6 lähtö kaakonkulmalle + terassikausi + peli-ilta, kaikkea mukavaa

18.-19.6 päivystyspäiviä

20.-27.6 jälleen paluu toiseen kotiin, juhannusta odottamaan/viettämään eritavalla kuin

koskaan. KIITOS!

25.6 elämä on arvaamatonta.... R.I.P ♥

 27.6 ---> hengailua kotosalla, sumua, mökkeilyä, kyyneliä, hymyä, kauneutta, vihaa, surua, ymmärtämättömyyttä, apua

2.7. kauan kaivattu hieroja

4.-11.7 lähtö jälleen kaakonkulmalle. "lomailua", hengailua, radan rakentelua = hikeä ja paahdetta. Hienoa!

11.7 --> pitkä aika hämylinnassa, aikaan sisältyi sumua,utua,hymyä,iloa,marjaretkiä, aurinkopäiviä, 

ystävyyttä, mopediremonttia, odotusta.

24.-1.8. jälleen aika rakkaan kanssa. oleskelua, iloa, rakkautta, PUFF~ kiven häätö, Meripäiviä, perussettiä.

29.7 Vuosipäivä ♥ onnea myö.

Vielä muutama päivä lomaa jäljellä. Aijon tehdä jotain minkä muistaa, jotain joka piristää, jotain josta voisi olla hyötyä. (mennyttä kuukautta en ilman kalenteria, kirjoituksia voisi muistaa, tulevat kuukaudet haluan.)

Alkaa raskas lukuvuosi ja haluan olla myös valmis siihen.

Huomasin tuossa jälleen, että tämänkin blogin tarkoitus hieman muuttunut. Missä kuvat, missä?!
Sorry.. ei ne kokonaan ole unholaan jäänyt, pidetään ne vaikka pienoisina yllätyksinä. :)

Matka kohti tuntematonta.

Uskotteko jos kerron, että Juhannus-viikonloppu oli yhtäaikaa parhain ja kauhein elämässäni?

Olimme saaressa Suomenlahden itäpuolella, pienellä porukalla: sää suosi meitä, seura oli kohdillaan - pienien (sää&tunne) myrskyjen jälkeen. Mikä mukavempaa kuin olla tai tehdä juuri sitä mitä sattui jaksamaan? Mikä parasta kuin iloinen, myönteinen ja positiivinen seura? Mikä parempaa kuin hyvä ruoka? Mikä upeinta kuin rakkaimpansa seura?
Tuli tutustuttua monenlaiseen ihmiseen ja moneen uuteen kasvoon, nähtyä juhannusperinteitä: niin saaren omia kuin ikiaikaisiakin. Saunoimme urakalla kolmena päivänä perätysten, mm. Ei kuitenkaan sauna kokkona.
Söimme hyvin lihaa&kalaa ja perinteitä kunnioittaen varhaisperunoita. (juomia oli kullakin omansa, herkkunsa.)
Tuli yksinkertasesti oltua sellaisten ihmisten seurassa joiden kanssa viihtyi ja osasi olla täysin se minä, joka oikeasti olen. Olen toisinaan hyvin sanaton koko tuosta ajasta. Pitäisikö kiitoksen sanaa levittää jollekin?


Mutta.. ei se elämä aina niin kirjoihin kirjoitettua ole. Tapahtuu yhtä sun toista yllättävää, täysin arvaamatonta ja tiedostamatonta, uskomatonta. Yksi puhelinsoitto ja tuntui, että jalat lähteepi alta.
Onneksi sinä Rakas, olit vieressäni. (toivon sinua myös jatkossa vierelleni. sisimmässäni lähetän sinulle jatkusvasti kiitos -viestiä)

Nuoren ihmisen, hyvin läheisen ystävän&sukulaisen menetys on kauheaa, samalla tavalla kun kenen tahanta muun menehtyminen. Tuntuu vain kun se tapahtui yht'yllättäin, varottamatta, että sitä ei voisi uskoa ja mieli tahtoisi paeta. Asiaa ei voi käsittää!
Toivon, että se oli todella niin kivuton ja tuskaton hetki kun todisteet antaa vihjettä - luotame kun pois lähdit.

Muille osallisille, lonkkaantuneille, toivon suuresti jaksamista, voimia ja toivoa paranemiseen.
Kumpa asioita voisi joskus tehdä toisin, tässä olisi yksi sellainen hetki. Voisi hiukan peruuttaa ja muuttaa kappeleiden kulkusuuntia..
Mutta niin kun toiset puhuvat, ehkä kaikella on tarkoituksena?

"Hän lähti, mutt' on vielä lähellämme,

tuhansien sitein meihin liittyen,

ja kotihin, ja liki sydäntämme

jäi kaiku askelten rakkaitten."

K♥

Kesää kuljetaan

Pian on vuosi puolessa välissä, Juhannus koittaa ja päivät alkavat lyhentyä.
Upea kesäaika on vienyt ajantajun täysin mennessään ja monet kerrat päivässä herää ajatus "mikäs päivä tänään onkaan".

Aika on tosiaan hurahtanut postailujenkin puolessa. Yli kuukausi siitä kun viimeksi olen mitään kertonnu, vaikka tuntuu että se olisi tapahtunut eilen. Hurjaa.
Monet varmasti miettivät tulevaa viikonloppua, tulevia lomia, suunnitelmia kesälle; missä mennään ja ollaan. Minä en sellaistesta oikein mitään tiedä.
En osaa sanoa mitään, mitä kesällä suunnitellusti tekisin (muutamaa työjuttua lukuunottamatta). Olen siellä minne halu minut vie. :) saa soittaa ja kirjoittaa, josko voisi nähdä, sitä teen myös itse.

Pian alkava lukukausi tuleekin olemaan rankimmasta rankin ja yritän nyt parhaani mukaan kerätä jokaisen energia hipun tulevaa varten. Olen myös jännittynyt ja pelonsekainen osin tulevasta. Mutta eikö pieni jännitys pidä vain skarppina oikean tilaisuuden tullen?

Tulevaa ennen kuitenkin aijon ottaa rennosti ja tosiaan energialaukkuja ladata. Kerään kukkia tuomaan kauneutta, pysyn sosiaalisena ja kunnostan suhteita, sekä pidät kotini puhtaana ja mieleni virkeänä. Ei kai sitä muuta tarvitse. Ja jos en jotain jaksa, voin istua sohvalle tai nurmikolle, ottaa hyvän kirjan tai musiikkia ja painua maailmoihini. Josko sitä sitten vaikka hetken päästä tai vaikka huomispäivänä jaksaisi. :)

Pian herätän Jonpen, jos se jaksaisi nousta, jotta voisimme lähteä saarta kohti. Aurinkoinen ja hieno päivä tuloillaan.
Harmi kun tuo nukkumatti tämänkin viikon katselee unia kun aurinko paistaisi. Toivotaan että ensiviikko on yhtä valoisa, näkisi hänkin välillä aurinkoiset säät. :)

"Silmät kiinni

hiljaa kiikun,

ajatuksissani luoksesi

sinne liikun." 

When I close my eyes I see you, when I open my eyes I miss you

14.5 sellainen normaali päivä.

                     Love is, taking one day at a time

                     Tuleva kesä,

se on Rakkauden,

Meidän kesä.

Tunnen sen..

ajattellessani sinua

iltaisin kun unta odotan,

aamuisin kun silmistäni hiekkaa hieron.

Ajatellesani sinua joka hetki,

näkiessäni sinut joka paikassa

vaikka kaukana oletkin.

Odottaessani sinua,

mutta tyydyn kohtalooni,

kun nyt ei nähtykään.

Silti tunnen sen.

                           

Aamuaurinko,

-lehti ja -kahvi.

vain rakkaani,

sinä puutut.

                     

                      Rakastan sinua Joni,

tunnen vetoa sinuun

aina vain,

enemmän ja enemmän.

Uskon siihen koko sydämestäni,

tahdon tämän olevan..

                      ikuista.

                         

Tälläkin hetkellä,

sinusta haaveilen.

Pysähtyessäni hetkeksi miettimään,

mieleeni tulee vain hetket

jolloin olen lähelläsi saanut olla.

Tulevasta jo haaveillen,

siitä hetkestä,

kun kävelen kohti sinua,

olet todellisena edessäni.

Tahtoisin suukon suullesi

moiskauttaa.

Tahtoisin syvään halaukseen

sinut ottaa.

Huhtikuuta ja ihanaa kuuta.

Hyvää Kevättä kaikille.
Löysin vuorokaudesta lisätunteja ja käytin ne pyöräillen ja tassutellen ympäriinsä uudessa kotikaupungissani. Joku jo ehkä linnasta sen arvaa. Hieno kaupunki!
Lisätunnit siis otat useamminkin vastaan, jotta olisi aikaa
katsella ympärillekin.

Kesää kohti kuitenkin ja kesällä voisi aikaa olla, toivottavasti myös seuraa.

Keväthymyjä ja lämmön haleja!

<teknisyys ei vieläkään ole tullut mukaan, anteeksi. ehkä jonain päivänä opin 
kuvaajaksi.

Kevät on täällä!

Aikaa on taas kulunut hirveästi. Kuukausi on vaihtunut seuraavaan, työharjottelu on loppunut, muutto on lähempänä kun uskoisikaan, pian vuosikin on kulut hyvän alkamisesta.

Tosiaan, opintoihin liittyen tuo työharjottelu oli ja meni. Aika kului kuin syötävä, joka hetki tuli uutta ja ihmeellistä. Vaikka en pitkää aikaa niiden lasten kanssa ollut tai siinä talossa yleensä, huomasin kehitystä lapsissa, joissain jopa paljouden verran. Harjoittelu antoi paljon uusia ajatuksia ja jätti kyllä vähintäänkin positiivisen muiston, jos ei muuta.

Pian on aika kaupungin vaihdon, ja se minua jo hiukan kutkuttaa....pysyn kuitenkin normaaliin tapaani hyvin neutraalina ja pyrin kulkemaan päivän kerrallaan, turhaan hötkyämättä. Yhdessä päivässäkin kun on paljon elettävää ja hötkyiltävää. Esimerkiksi koulu/työ vie hyyyvin paljon, samoin kotityö ja uniaika, oma hyvinvointi - asiat jotka kuuluu jokapäiväiseen olemiseen.
En kuitenkaan aivan allekirjoita edella mainittua hötkyilölemättömyyttä, vaikka haluaisin, sillä olen mailman huonoimpia elämään ressailematta ja miettimättä tulevaa suunnitelmien kera. Kirjoitan kyllä kohdan missä puhutaan 110% pyrkimyksestä siihen.

Se mistä otsikko ja ilo juontaa juurensa tähänkin postaukseen, tulee täysin tästä päivästä ja tämän päivän tapahtumista.
Aamulla starttaa auto kohti pääkaupunkia ja Allrightin avajaisia, vilkkuostokset jatkuivat eilisen epäonnen myötä. Tänään se kuitenkin onnistu ja kauniit välkyttimet sai omistajan ja lähdimme kohti kotia (hieman tietenkin kierrellen ja kaarrellen muita pikkuostoksia tehden ja kevätauringosta nauttien). Asentaessa tuli sitten tietenkin väläys siitä mikä se mystinen unohtunut asia oli: relehän se unohtui ostaa. VOEI ** teki mieli sanoa. Arkeenko tässä on odotettava? No ei suinkaan kun isäni nerona otti tietokoneen eteensä ja näpytteli hetken, kertoi että Motonetistähän sellainen haetaan. Hop autoon ja hakemaan -> takaisin kotiin ja vilkut välkkyivät kun aina olisivatkin, kaunis räpse vain kävi.
Päivä pelastettu!
Kasailtiinpa sitten pyörä kasaan ja kaivelin varusteen päälle (mahtava tunne mahtavissa vaatteissa) ja lähdin.

Mittari se näytti ..289 ja bensa punaisella, mutta kotiin tullessa se olikin sitten lähes sata kilometriä vanhempi mittari ja tankkikaan ei ollut tyhjä - sikiääkö bensa ajaessa?
Kyllä sen huomaa nyt, että ajettu on. Meinaa hieman kädet olla väsyneet ja kroppa suorana. Kaipasinkin tätä tunnetta..
Sai tämän päivän ajona kyllä tangosta puristaa ja valppaana olla. Tuuli se vain pyöritti ja puhalsi niin, että kiviä sai melkein taskuun laittaa. Aurinkokin helli silmiä mukavasi, mutta valittaa en rupea. Kevätaurinko saa häikästä niin paljon kun haluaa!

Nyt toivotukset hyvään kevääseen!