Kevät on täällä!

Aikaa on taas kulunut hirveästi. Kuukausi on vaihtunut seuraavaan, työharjottelu on loppunut, muutto on lähempänä kun uskoisikaan, pian vuosikin on kulut hyvän alkamisesta.

Tosiaan, opintoihin liittyen tuo työharjottelu oli ja meni. Aika kului kuin syötävä, joka hetki tuli uutta ja ihmeellistä. Vaikka en pitkää aikaa niiden lasten kanssa ollut tai siinä talossa yleensä, huomasin kehitystä lapsissa, joissain jopa paljouden verran. Harjoittelu antoi paljon uusia ajatuksia ja jätti kyllä vähintäänkin positiivisen muiston, jos ei muuta.

Pian on aika kaupungin vaihdon, ja se minua jo hiukan kutkuttaa....pysyn kuitenkin normaaliin tapaani hyvin neutraalina ja pyrin kulkemaan päivän kerrallaan, turhaan hötkyämättä. Yhdessä päivässäkin kun on paljon elettävää ja hötkyiltävää. Esimerkiksi koulu/työ vie hyyyvin paljon, samoin kotityö ja uniaika, oma hyvinvointi - asiat jotka kuuluu jokapäiväiseen olemiseen.
En kuitenkaan aivan allekirjoita edella mainittua hötkyilölemättömyyttä, vaikka haluaisin, sillä olen mailman huonoimpia elämään ressailematta ja miettimättä tulevaa suunnitelmien kera. Kirjoitan kyllä kohdan missä puhutaan 110% pyrkimyksestä siihen.

Se mistä otsikko ja ilo juontaa juurensa tähänkin postaukseen, tulee täysin tästä päivästä ja tämän päivän tapahtumista.
Aamulla starttaa auto kohti pääkaupunkia ja Allrightin avajaisia, vilkkuostokset jatkuivat eilisen epäonnen myötä. Tänään se kuitenkin onnistu ja kauniit välkyttimet sai omistajan ja lähdimme kohti kotia (hieman tietenkin kierrellen ja kaarrellen muita pikkuostoksia tehden ja kevätauringosta nauttien). Asentaessa tuli sitten tietenkin väläys siitä mikä se mystinen unohtunut asia oli: relehän se unohtui ostaa. VOEI ** teki mieli sanoa. Arkeenko tässä on odotettava? No ei suinkaan kun isäni nerona otti tietokoneen eteensä ja näpytteli hetken, kertoi että Motonetistähän sellainen haetaan. Hop autoon ja hakemaan -> takaisin kotiin ja vilkut välkkyivät kun aina olisivatkin, kaunis räpse vain kävi.
Päivä pelastettu!
Kasailtiinpa sitten pyörä kasaan ja kaivelin varusteen päälle (mahtava tunne mahtavissa vaatteissa) ja lähdin.

Mittari se näytti ..289 ja bensa punaisella, mutta kotiin tullessa se olikin sitten lähes sata kilometriä vanhempi mittari ja tankkikaan ei ollut tyhjä - sikiääkö bensa ajaessa?
Kyllä sen huomaa nyt, että ajettu on. Meinaa hieman kädet olla väsyneet ja kroppa suorana. Kaipasinkin tätä tunnetta..
Sai tämän päivän ajona kyllä tangosta puristaa ja valppaana olla. Tuuli se vain pyöritti ja puhalsi niin, että kiviä sai melkein taskuun laittaa. Aurinkokin helli silmiä mukavasi, mutta valittaa en rupea. Kevätaurinko saa häikästä niin paljon kun haluaa!

Nyt toivotukset hyvään kevääseen!

Kaekenlaista

Kevät lähestyy ja kuukausissa mennään jo kolmannessa, sekin jo lähes puolessa välissä.

Kaksi viikkoa työharjoittelua takana ja hurjaa on ollut! Kaikkea uutta oppia ja tekemistä. :)
Kotikontuilla myös kaikenlaista menossa:
"mökkimme" on ollut myynnissä ja nyt se sitten on mennyt, mutta emme me kuusen alle jääneet
vaan vaihdamme kaupunkia noin kolmisenkymmentä kilometria pohjoisempaan.
Kaunis, vesistöinen ja luonnonläheinen kaupunki - olen iloinen että pääsen kyläpahasesta pois,
jossa olen pienen elämäni viettäny. (sori, ei vain ollut minua varten se kaupunki)

Kamera on ollu käytössä lähinnä talokuvauksissa ja kissan seuraamisessa. Kuitenkaan tähän postiin ei nyt kuvaa tule, kun kamera on eri osoitteessa kun minä ja uusimmat kuvat odottavat muistikortilla siirtoa koneelle.
On hassua tuollasella kameralla kuvailla, mutta en minä vieläkään ole mieltäni muuttanut. Kun köyhtyminen lakkaa, ostan sellaisen kameran että oksat pois.

Tämä viikonloppu on täällä toisessa kotona taasen vierähtäny, tavanomaisissa merkeissä. Kotosalla
oloa ja rauhottumista. Arki kun taas laitetaan päälle, on aikaa touhuta ja möyrytä.
Tekemistä kun riittää: työt, kotityöt, muuttotyöt, työtä ja työtä. Tärkeimpänä tietenkin mökkihöperötyöt - että mitähän sitä valmistaisi ruuaksi, siivousta ja järkkäilyä. :P

Eipä sitä sen kummempaa. Toivotaan että tuolla toisella puolen maailmaakin kaikenlaiset
katastrofit loppuisi ja pääsi aloittamaan jälleenrakennukset - tai mitä aloittavatkin.

Kaikkea mainiota, hymy huulessa eteen päin. 

Sunnuntaiseikkailua

Tuli tänäänkin lähdettyä kävelylle, tosin vain koira oli vaihdettu kameraan. :) jokunen sata räpsyä tulikin kortille.

Lähinnä kyllä tuli ihasteltua aurinkoa ja valon määrää. Lämpötilakin laski nollaan ja aurinko lämmitti nenän päätä niin ettei ollenkaan tullut kylmä, vaikka tuulenvire välillä pyöritteli.
Tämä viikonloppu on kyllä kaivannut todella paljon ulkoilua, on niin jännittynyt olo tulevasta..pitäisi varmaan "relaa" enemmän.

Asiaan kuitenkin. :) Kuvat ei ole teknisesti hienouksia, ei taidetta, vain piirtoja kennolle.
Tosin itseäni jokaisessa kuvassa mielyttää se jokin, jonka takia niitä voisi jonain kuvataiteena pitää..

alkumatkaa peltojen keskellä.

KEVÄT, se todella on tulossa!

lumipenkkakuvaa. kävi välillä tie kapeaksi

sitten kotopuoleen, auringonlaskun saattelemana.

noh..tästä en osaa sanoa mitään. likaista lunta kera valotulvan.

vielä vähän pääsee hangen yläpuolelle.

siinä sitä nyt olisi. sanokaa jos on sanottavaa. kaikki otetaan vastaan.

Aikaista aamua.

Mikäpä mukavempaa kuin herätä ajoissa, ilman minkäänlaista hoppua ja kiirettä
yhtään minnekkään. :)

Loma on piakkoin ohi ja arki alkaa, jännittävissä merkeissä.
Odotan jo toisinaan sitäkin. Monesti, kun tuppaa loma-aika menemään liian laiskoissa
merkeissä ja jahkailtua turhaan sitä mitä tekisi. Sekä muuttoa, opintoja, urheilua, kaikkea. Pelkkää pohdistekelua ja kotokulmilla kun on, niin tulee taloa pidettyä pystyssä ja mökehöperöidyttyä 110%. :p
Hyvä puoli lomissa on kuitenkin se, että pääsee toiseen kotiin pidemmiksi ajoiksi. -parhautta-

kamerafoto

Otin hieman kuvaa ja niinkun varmaan voi arvella, kaikkea kokeilen ja säädän ja viritän.
Paketti oli sitten hollilla ja *klik*.
Tuli mielestäni aika veikeä foto, vaikka tuolla on tuo salamaheijastuma ja kuvakin on jpg muotoinen (niinkun muutkin esille tulleet), niin joku mielyttää silmääni eikä tuo salamaheijaste välttämättä olekkaan enään häiriö.

Tämän hetken suurimpana tavoitteena on ottaa raw-kuvamuoto käyttöön ja aloittaa kuvien pieni hienosäätäminen.
Se tulee olemaan kohdallani mutkaisaa, sillä on niin harvassa elle kadoksissa kokonaan suomenkieliset (hyvät) muokkausohjelmat ja oman kielipääni kanssa ohjelman käyttäminen enklanniksi tulee olemaan kinkkistä.
MUTTA, mitä minä viime postauksessa kirjoitinkaan...
mistä kohti se aita ylitetäänkään? Eli luovuta en.
Mennään sitten hammastapurren jossei muuten.

kuvaustöihin mars.. ->

Kameraa (ja mökkihöperöintiä)

Nyt se on sitten täällä, canon g12 . :)
Odottavan aika, se se aina on niin pitkä... eilen, kun viesti sitten tuli "pakettisi on noudettavissa", oli riemun määrä suunnaton ja housuissa oli lähes mahdoton pysyä. :D
-> nouto, takasin kotia, akku latinkii jajaja.

Ilta sitten menikin räpläillessä ja testaillessa.
Positiivinen mieli säilyi ja pysyy edelleen. Vaikka kamera on niin erilainen, kun mihin on koskaan tottunut,
en vaivu epätoivoon vaan teen ja yritän, kokeilen ja sovellan.
En tykkää mennä sieltä mistä aita on matalin. ;)

Olen myös kotiutunut hiihtolomalomalta toisesta kotoo, ja olen täällä kotonakotona mökkihöperöiny taasen urakalla.
Ruoka ja siivoamista, koiran ulkoilutusta ja harjausta, kissan kans leikkejä, talon lämmitystä -lista jatkuu- ...
Tein eilen mm. kaurakeksejä, pienillä omilla sovelluksilla. (hiutaleina ei ollut pelkästään kauraryynit vaan ruishiutaleita että vekkuli-neljän viljan hiutaleita ja perus kauraryynitkin olivat puhdasta kauraa.)
Oli muuten kauniin näkösiä ja hyvän makusia. :)
Päivälliseksi tein sitten jauheliha-perunaviipalelaatikkoa salaatin kera, ja se(kin) oli nannaa! ..vaikka itte sanonkin.

Tämän päivän aloitin pienellä suursiivouksella: matot ulos ja imuroiti+moppaus, vessojen pesu, keittiöpintojen kiillotus yms.
Sitten kuvailua ja räpläilyä, kuvailua ja räpläilyä. x10

Kaikki on melkee tullu koekuvattua. "miltähän toi näyttäs kennolla" "otetaas tostakin räpsy". Eläimet
ovat myös olleet uhreina monesti. :D
Kokkailin myös hiukan tänään....en niin hyvällä menestyksellä kuitenkaan.
Tuulihatuista ei tullut mitään! Miksköhän ne ei noussu.... päivän kysymys.

Tässä on lopuksi sitten pien otos.
Tuo koristemalja on aika sopimaton tuonne taakse ja monta muutakin virhettäerhettä kuvasta löytyy, mutta yritetään selvitä.

aurinkoa odotellessa hieman kynttilä-kuvaa.

Kameran odottelua ja lomailua.

Puhuin viime postissa kameran menneen kaupaksi ja toivon budjetin kasaan saamista, jotta uuden saisi käsiin.
Nyt sitten, yllättävän nopeastikkin, sain tarvittavan määrän kasaan ja kamera lähti tilaukseen. :)
Hieman -vähänihan- sormet täällä syyhyää päästä räpläilee ja tsekkailee uutta matkakaveria.
Tässä onkin loma aikaa viikon verran, toivon että tulee ajallaan, niin on aikaa rauhassa tutustua.

semmoinen näppärä G12 :)

Kylmää kyllä pukannut tänne suomen maahan, mutta nyt näyttäisi siltä että lauhtuminen alkaisi. Toivottavasti lauhtuminen ei vie aurinkoa mennessään, on ollut niin hymyä viikot kun aurinko
ihan täysiä paistanut.
Kävin tänään nuhanenänä kaupassa kävellen - max 1km - ja voi että sitä ilon määrää!
Vaikka pakkasta oli n. -15, mutta se auringonpaiste ja -lämpö sai kyllä valtoisan tunteen. Myös
oli hyvä olla kun henki kulki, jokainen rööri kun tässä ollut tukossa parin päivän ajan, eikä öistä ole
tullut oikein mitään.

Pian alan tekemään rakkaimmalle ruokaa - pitsaa - ja hemmottelemaan hänet piloille, väsyneen immeisen. Toivon että onnistun. :)
Ruoka-asiasta puheenollen, minustakin tullut joku kotihöperö. Vaikka aina olen tykännyt pitää
kodin kunnossa ja tehdä ruokaakin, niin nyt on kyllä joku kumma veto ks. hommaan. Hhe.

Varokaa vain, mökkihöperö iskee aikaisemmin kun uskottekaan. ;)

Palataan matkaan myöhemmin, toivottavasti kuvien kera!

Täällä taas, bloggerissa että toisessa kotona.

Aika se vain juoksee minkä viisareiltaan kerkiää.
Ei ihan ollut tarkoitus näin pitkää väliä pitää postauksessa, mutta syystä että toisesta aika
on jonnekkin kadonnut...
Tästä viikonlopusta alkaa myös jännittävä ja kiireinen kevät. Nimittäin on aika lähteä ensimmäiseen
työssäoppimiseen ja se tuottaa tehtävää ja jännittävää mieltä itselle. Tulen ks. ajasta varmasti tänne sanalla tai parilla mainitsemaan, postejen yhteydessä.
En kuitenkaan käännä tätä mitenkään työ/opintoblogiksi, en vahingossakaan, sillä matkani on kuitenkin pohjimmillaan jotain muuta, vaikka siihen osaltaan työ- ja opintosuoritukseni vaikuttavat - minne suuntaan mennään jne. Kyllähän työ tiedätte. :)

Tarkoitukseni oli tulla hehkuttamaan tätä valtaisan upeaa aurinkoisten pakkaspäivien jaksoa! Miten se tekeekään niin suuren vaikutuksen ihmisen pieneen mieleen ja kuinka tekee mieli kaikki talveksi kätköön laitetut vempeleet kaivaa esiin? Mahtavaa!

Tälle tekstille en nyt saa mitään kuvaa - aiheeseen liittyvää tai liittymätöntä. Sillä kamerani on ollut myynnissä (ja nyt kaupaksi itseassa menikin) ja olen hommaamassa uutta, niin kuvaukset on nyt jäänyt.
Toivotaan kuitenkin että mahdollisimman pian on budjetti kunnossa sekä uusi kenno jonne kuvia piirtää.

Kevättä kohden juoksua,

kahtoillaan!